Koska eilen pärähti viivat tikkuun, niin perheenlisäystä oli siis luvassa. Haimme samantien eilen omamme pois eläinkaupasta. Kaksi (palaan tähän määrään myöhemmin) komeaa miljoonakalakoirasta, toinen keltainen ja toinen sinertävä oranssilla pyrstöllä, sekä kuuden kalan neontetraparvi. Partamonneja levänpoistopuuhiin tuli kaksi. Partamonnit kasvavat ilmeisesti melko isoiksi ja myyjä kaupassa sanoi ettei niitä periaatteessa voisi noin pieneen akvaarioon laittaa, mutta saamme kuulemma viedä ne takaisin kauppaan kun alkavat olla liian isoja, ja vaihtaa pienempiin.

Neontetrat on kauniita, vaikka niiden parvimuodostelma ei mielestäni kuuden kalan voimin oikein pääse oikeuksiinsa. Jos niitä olisi 20, niin voisi näyttää vielä hienommalta, mutta onhan ne nyt jo ihan söpöjä puikkelehtiessaan yhdessä akvaarion pohjalla kasvien lomassa.

Miljoonakaloja tuli siis kaksi. En oikein edes tiedä miksi juuri kaksi. Käsittääkseni ne on parvikaloja ja viihtyvät isossa porukassa, joten miksei otettu vaikka edes neljää. Jostain luin että optimaalinen määrä olisi kuusi, jossain luki että vieläkin enemmän. Nyt niitä ressukoita on vain nuo veljekset ja mietin kokoajan että hakisinko vielä kaksi lisää. Ne uivat mielellään yhdessä mutta keltainen, toistaiseksi nimeämätön, on kyhjöttänyt aika paljon ihan pinnan tuntumassa lämmittimen takana. En tiedä onko sillä joku hätänä vai ujostuttaako sitä vaan. Oranssipyrstöinen on sitten hengaillut aika paljon sen kaverina ja ovat molemmat olla möllöttäneet siellä nurkassa, kuitenkin niin että oranssi on enemmän käynyt uiskentelemassa välillä. Aamuruokaa eivät syöneet oikeastaan ollenkaan mutta nyt kun ollaan oltu päivä menossa ja tultiin alkuillasta kotiin, niin sitten molemmilla olikin nälkä ja ruuan innoittamana lähtivät uimaan muualle akvaarioon. Voiko kaloilla olla jotain "muuttoshokkia"? Eilen molemmat miljoonakalat vaikutti tosi pirteiltä ja vilkkailta kun pääsivät uuteen akvaarioonsa.

Kissoista ainoastaan yksi vaikutti kiinnostuneelta kaloista. Kissoista laiskin ja flegmaattisin Allu kävi vilkaisemassa ja teki täyskäännöksen että hohhoijaa ei noita tuolta kuitenkaan saa joten turha edes haaveilla. Selma olisi periaatteessa ollut vähän kiinnostunutkin mutta ei mahtunut samalle pöydänkaistaleelle Nasun kanssa, joka tuijotti kaloja melkein koko eilisen illan. Tänään ei akvaario ole kuitenkaan jaksanut pahemmin enää kiinnostaa Nasuakaan, ja parempi varmasti niin.

Kuvia koitan laittaa jahka kerkiän.